Minusta

Olen pian nelikymppinen perheenäiti Lopelta. Perheeseemme kuuluu minun ja mieheni Jullen lisäksi neljävuotias Eino ja parin kuukauden vanha Vieno. Koiraperhettä edustaa viisi shibaa ja kolme akitaa. Lisäksi meillä on paljon muitakin eläimiä, hevosia, lampaita, vuohia, kanoja, ankkoja, kalkkunoita, kyyhkysiä, kaneja ja kissa. Aika ei siis pääse tulemaan pitkäksi!

Akita tuli elämääni vuonna 1993 Japanista muuttaneen Piku-pojan muodossa. Sen jälkeen on minulla ollut useita akitoja. Ensimmäinen shibani syntyi vuonna 1996 ja jouduttiin lopettamaan vanhuuden heikkouden vuoksi  6.2.2012 lähes kuudentoista vuoden iässä. Ensimmäisen akitapentueen olen kasvattanut vuonna 2002, kaikkiaan neljä pentuetta ja 18 pentua niitä on syntynyt. Ensimmäinen shibapentue syntyi vuonna 2005, shibapentuja on syntynyt 22 seitsemässä pentueessa.

Kasvatustyössä päämääränäni on ensisijaisesti hyväluonteinen ja mukava perheenjäsen. Terveys on yhtä tärkeä jalostuskriteeri. Rodunomainen kaunis ulkomuoto on luonnollisesti myös tärkeä tavoite, mutta se ei koskaan saa mennä luonteen ja terveyden edelle. Akitan kasvatus on osaltani ainakin toistaiseksi loppu rodun huonon terveystilanteen vuoksi. Upeaa rotua vaivaavat ennenkaikkea autoimmuunisairaudet. Toivottavasti tulevaisuudessa geenitestit ja -kartoitukset tuovat helpotusta tilanteeseen. Roturisteytys voisi auttaa osaltaan geenipohjan laajentamisessa, jos sellainen joskus saataisiin aikaan.

Akita ry:n hallituksessa ja varapuheenjohtajana olen toiminut useamman kauden jo 1990-luvulla. Olen siis nähnyt akitojen rotujaon ja shibojen tulon mukaan yhdistykseen. Olen toiminut myös Akita&Shiba ry:n puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä sekä nyt tänä päivänä Suomen Shiba ry:n puheenjohtajana ja Akita ry:n hallituksen jäsenenä. Useamman kerran olen ollut edustamassa Suomen akitayhdistystä akitojen maailmanliiton WUAC:n kokouksissa. Olen myös saanut arvokasta oppia yhdistystoiminnasta SSKY:n hallituksen jäsenenä.

14.04.2012